AUTS (UNIKOULU)

Äärimmäisen fiksu otsikko, mutta yksinkertaisesti ainoa sana, joka kuvasti äskeistä hetkeä. Koitan viikonlopun aikana ehtiä kertomaan teille vähän yhdestä yhteistyöjutusta ja enemmän tästä meidän nukkumisesta, mutta nyt muutama sana tästä illasta, jonka tarkoituksena siis oli saada poika nukkumaan omaan huoneeseensa...

Nukahtamista varmasti vaikeutti vähän se, että tultiin juuri mökiltä. joten J oli aloittanut unensa jo autossa ja siirtyi iltatissille vain vaipan vaihtamisen kautta. Alku tuntui lupaavalta, mutta oma huone oli kuitenkin ylivoimaisen kiinnostava, joten tissittely nojatuolissa keskeytyi kaiken mukavan katseluun. Syöminen ei tuottanut tulosta, joten laskin pojan omaan sänkyynsä, jolloin tämä alkoi nyyhkyttää. Nyyhkytys muuttui kamalaksi huutokonsertiksi heti, kun yritin poistua huoneesta. Huoneeseen, syliin, hiljaista, sänkyyn, nyyhkytys, pois, huuto. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. 

Huutoa oli jatkunut ehkä reilu tunnin verran ja aloin olemaan jo aika hukassa. kun lueskelin blogeja ja lukuluetteloon ilmestyi kuin tilauksesta Mama loves you two -blogin» Näin me unikoulutettiin -teksti. Vähän soveltaen päätin yrittää samaa... Käänsin pojan selälleen, laitoin tutin suuhun ja annoin rätin kainaloon, kuiskasin hiljaa "Nyt on yö, kauniita unia J.", suukotin ja poistuin huoneesta kuullen samalla sydäntä raastavan itkun. Istuin viereisen huoneen sängyllä, tuijotin kelloa ja toivoin minuutin kuluvan nopeammin. Minuutin kuluttua menin huoneeseen, käänsin pojan selälleen, laitoin tutin, annoin rätin, toistin saman lauseen, suukotin ja poistuin huoneesta. Pidensin väliä hieman ja pisimmillään taisin olla poissa vajaa pari minuuttia. Palasin huoneeseen noin 5 - 10 kertaa ja toistin samat asiat. Jossakin vaiheessa olin jo valmis luovuttamaan, mutta päätin koittaa vielä muutaman kerran ja tiedättekö... Kokonaisuudessaan toimitukseen meni 10 - 15 minuuttia ja nyt poika nukkuu ensimmäistä kertaa yksin omassa huoneessaan.

Voi olla, että yön tai ehkä jopa jo illan aikana siirrytään meidän sänkyyn, mutta ainakin tiedän, että on mahdollista nukahtaa muuallekin kuin tissille viereen. Se on jo paljon.

6 kommenttia

  1. Voih <3. Niin nää vaan kasvaa :´)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutistoimisto Anselmi,
      No sanos muuta! Ihan huomaamatta nää on kohta jo taaperoita.

      Poista
  2. Mä luulin, että on ihan normaalia huudattaa joka ilta 45min ja käydä huoneessa 5-10krt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julia,
      Voi se kai ollakin. :D Meillä vaan on ennen nukahdettu tissillä meijän sänkyyn ja joskus harvoin onnistunu siirtämään pinnasänkyyn niin ei oo ollu kokemusta. Tää ilta tuntuu jo nyt kamalalta, kun tietää, et toinen huutaa taas..

      Poista
  3. Hei hienoa!!!!!!! Hyvä erävoitto ;) siitä se lähtee! Kiinnostaa tietää miten jatkossa sujuu! :) tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna,
      Kiitos paljon! :) Nyt nukahdettiin toista kertaa omaan huoneeseen. Sydäntä raastavaa se itku, mut eiköhän tää oo lopulta vaan helpotus.

      Poista