KUN ODOTTAA ESIKOISTAAN

Saattaisi tahtoa tietää pari asiaa, joita ei välttämättä osaa ajatellakaan tai joista ei puhuta ääneen. Kysyin alunperin ideoita postaukseen nuorten äitien Facebook-ryhmästä, mutta lopulta mun oli todella vaikea kirjoittaa esimerkiksi kivusta imetyksen aikana, koska puremisia lukuun ottamatta en oo itse sellaista kokenut. Alla oleva asiat on siis niitä, joista itse sain tietää vasta tilanteen ollessa jo omalla kohdalla.

1) Sf-mitan vertailu

Sf-mitta kertoo kohdun koon. Jatkuvasti törmään keskusteluihin, joissa kysellään muiden sf-mittoja, koska oma on niin suuri verrattuna joidenkin muihin samalla viikolla olevien mittoihin. Pienestä tai suuresta mitasta on turha huolestua, jos oma käyrä vain kasvaa tasaisesti ja muiden mittoihin on turha vertailla muuta kuin mielenkiinnosta, sillä ne eivät kerro omastasi mitään.

2) Väsymys

Vauvavuoden aikana en ollut missään vaiheessa mitenkään järjettömän väsynyt, koska saatiin nukkua 8 tunnin yöunia putkeen jo pojan ollessa pari kuukautta. Raskausaikana olin kuitenkin sitäkin enemmän ja vaikka väsymys pitkin raskautta on normaalia, se on normaalia vain tiettyyn pisteeseen asti. Jatkuva ja loputon väsymys on merkki jostain muusta. Omalla kohdallani se kertoi kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja herätyskellojeni olisi pitänyt soida jo paljon aikaisemmin. Ennen lääkitystä ehdin olemaan aika huonossa kunnossa, joten siksi en voi painottaa riittävästi, että kuunnelkaa sitä omaa kroppaa. 

3) Supistusmittari

Tai mikä lie oikealta nimeltään onkaan. Se hetki, kun mahan ympärille laitetaan vyö, joka mittaa supistuksia. Mä kuulin, että niitä laitteita on kahdenlaisia: Laitteita, jotka mittaavat supistuksia nollasta sataan ja laitteita, jotka mittaavat nollasta kahteensataan. Nolla = ei supistuksia, 25 = lieviä supistuksia, 50 = selkeästi tuntuvimpia supistuksia, 75 = kunnon supistuksia ja 100 = synnytssupistuksia. Väärin. Luvut eivät todellisuudessa kerro mitään, eivät ainakaan kaikissa laitteissa. Kun me oltiin sairaalassa 26. marraskuuta, supistusmittari näytti lukuja 10 ja 20 välillä, vaikka mua sattui ihan helvetisti. Väärän tiedon takia olin täysin varma, että meidät lähetetään takaisin kotiin ja mainitsin asiasta kätilöllekin. Tämä kuitenkin korjasi, ettei numeroilla ole väliä ja käski vaihtaa sairaalavaatteisiin. 5,5 tuntia ja poika oli syntynyt. Ei siis kannata tuijotella lukuja liikaa tai vetää omia johtopäätöksiä ilman ammattilaista.

4) Jälkivuoto, jälkisupistukset ja muut kivut

Olojeni takia mä en viime kerralla käynyt synnytysvalmennuksessa. Kotona vältin synnytysjuttujen lukemista, jotta en aiheuttanut itselleni turhaa pelkoa, joten lopulta en tiennyt siitä oikeasti mitään muuta kuin että vauva tulee ulos tavalla tai toisella. Vaikken ehtinyt saamaan puudutusta, synnytys oli ok eikä siinä tilanteessa ehtinyt ajattelemaan mitään ylimääräistä. Ei siis mitään yllätyksiä (paitsi, etten todella saanut sitä epiduraalia, vaikka se oli ainoa toive). Yllätykset alkoivat vasta synnytyksen jälkeen ja ensimmäisenä sain kuulla, että alakertani tulisi vuotamaan muutamia viikkoja. Ehkä itsestäänselvyys joillekin, mutta mulla ei todella ollut tietoa tästä. Järjellä ajateltuna ihan luonnollinen asia, mutta ei vaan ollut käynyt mielessä. 

Toisena asiana yllätti jälkisupistukset ja muut kivut. Supistukset eivät siis lopu heti synnytykseen vaan niitä ilmenee vielä senkin jälkeen. Esikoisen jälkeen ne ovat useimmiten vielä lieviä, mutta kuulemani mukaan kovenevat huomattavasti seuraavien kohdalla. Kääks. 

Suurin järkytys tuli kuitenkin vasta ensimmäisellä vessareissulla. Se järkyttävänhirvittänkamalanhelvetillinen kipu! Se kirvely. Mä luulin, että värkki irtoaa seuraavien vuorokausien aikana, mutta paikoillaan yhä. Vessareissut oli kuitenkin valehtelematta yhtä helvettiä ja parin viikon ajan kiroilin ääneen. Pientä helpotusta toi käsisuihkulla suihkuttelu asioidessa ja todellakin suosittelen sitä. Parin viikon ajan myös istuminen oli aika tuskaa. Istuin aina ihan varovaisesti ja jos olin ottanut kunnon asennon, ylös pääseminen oli hi-das-ta. Mä en tahdo pelotella tällä eikä kaikilla varmastikaan tunnu niin kamalalta, mutta oma kokemukseni oli tämä.

5) Tiheän imun kausi

Vauvalla ilmenee tiheän imun kausia, ensimmäinen sellainen on useimmiten muutaman viikon iässä. Vauva tuntuu roikkuvan rinnalla 24/7 ja monet luulevat maidon olevan lopussa, joten sortuvat antamaan korviketta "nälkäiselle" vauvalle. Todellisuudessa vauva ei ole yhtään sen nälkäisempi, mutta maidon tarve on kasvamassa, joten tämä roikkuu tissillä tilatakseen lisää. Tiheän imun kausia tulee muutamia ja jos toivoo imetyksen jatkuvan, suosittelen kestämään. Mä luulin lähemmäs kymmenen kertaa, että maito loppuu ja imetys on siinä, mutta olin väärässä.

6) Oma ruokavalio voi vaikuttaa vauvaan

Meillä on itketty masuvaivoja naurettavan vähän ja niillä harvoilla kerroilla vastaus on löytynyt omalta lautaseltani. Kaalit, herneet, sipuli ja pavut ovat niitä, jotka ovat jääneet parhaiten mieleen. Poika sieti hyvin suklaan mussutukset ja limppareiden juomiset, mutta oon kuullut monelta, että ne saattavat saada vauvan vatsan kipristelemään, kuten myös mm. energiajuomat, kahvi ja ruisleipä. Vauvan itkiessä vatsaa, kannattaa miettiä omaa ruokaa ja sitä, onko siinä mahdollisesti jotain, joka sen voisi aiheuttaa.

Pidempään miettiessä lista varmaan jatkuisi pidempäänkin, mutta nää on asiat, jotka mulle tuli mieleen, kun mietin, missä asioissa olen toisella kerralla viisaampi. 


20 kommenttia

  1. mul esikoisen laskettuaika ens kuus enkä tosiaan tienny mistään jälkivuodosta ja pari muutaki ihan uutta juttuu :D kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli jotain uutta! Tsempit tulevaan. :)

      Poista
  2. Argh, kadottiko nyt koko kommentin kun piti kirjautua, mutta siis minulle yllättävin oli miten helposti selviytyi sektiosta vaikka asui kolmannessa kerroksessa ilman hissiä ja alusta lähtien aika omillaan, ajatellen millaisia kertomuksia siitäkin kulkee. Ehkä ei olisi kamalaa synnyttää toinenkin sektiolla jos sil välttää vessareissujen kivut, niissä kun ei ollut mitään ongelmaa sektion jälkeen. Kuulostaa kauheelta. Mutta joku nosturi ois ollu kätevä joka ois aina sängystä nostanut ylös kun se oli saatanan kivuliasta alkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en päässy sängystä ylös menemällä istumaan ja nousemalla ylös vaan piti aina hivuttautuu ihan lähelle reunaa ja sit kun jalat yletty maahan niin piti nousta mahdollisimman tikkuna ylös! Hullujen hommaa koko synnytys, teki sen mitä kautta vaan.. :D

      Poista
  3. Mulla tuli kyllä yllätyksenä miten paljon imetys alussa sattui. Mulla oli nännit ihan vereslihalla :( ja joo jälkisupistukset oli nyt Taavista jäätävät, maha nyt valmiiksi sikakipee sektiosta niin ne ei kauheen kivoilta tuntunu. Kesti jonkun viikon-pari ka sit loppu onneks :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sain Aleksin siskolta jonkun voiteen just nännien takia, mutten koskaan joutunu käyttämään, vaikka se miten varotteli. Mut voin vaan kuvitella, kun mulla on menny molemmissa raskauksissa aina välillä jostain syystä ihan rikki... Jälkisupistuksia jännitän jo nyt! Emmäää haluuuuuuu... :D

      Poista
  4. Hei tää oli tosi hyvä postaus! Mäkin olin pari ekaa viikkoo kodan syntymän jälkeen niin _kipeä_ että itkin joka kerta vessassa ku sattu niin maan perkeleesti, sit mul oli vielä tulehduskin tullu ni aaaa helvetti ne tikit oli kipeät :D!!!!!!!! Tähän voi lisätä myös sen, että se värkki oikeesti näyttää niin järkyttävältä synnytyksen jälkeen ette oikeesti kannata vilkuilla sitä peilillä vaikka kuinka olis kiinnostunu et millaset tikit tuli. Terveisin koliiikkolapsen äiti joka itki ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkee vasta pari viikon päästä ku uskalsin kattoa paikkoja :'D se oli viimenen tikki siihen väsymykseen ja ai hitto mä vaan pillitin ja pillitin ku pelkäsin et se jää sen näköseks xd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiiitos! Mä olin kans tosi kipee ja Tyksissä isovanhemmat saa tulla huoneeseen vierailuajalla, mut muuten pitää mennä hissiaulaan, jos haluu ottaa vieraita vastaan. Porukka vaan ihmetteli, et mikä siin nyt on niin kauheeta, kunnen halunnu tehdä niin, mut voi vittu ku mut ois saanu sit sängyn kanssa raahata sinne! Olin niin kipee, ettei kävely meinannu onnistuu ja pelkäsin, et meitä ei mun kunnon takia päästetä kotiin. Sen parin päivän ajan hoitajat vaan hoiti Juusoa, ku mulla vaan pimeni koko ajan silmissä niin ei mua uskaltanu päästää kävelemään se sylissä.

      Mut eikäääääää, luojan kiitos mä en oo vilkassu peilillä. :DDDD Voin kuvitella mikä järkytys! Se jo pelkästään tuntu sellaselta turvonneelta ja 5 kertaa isommalta mitä ennen! :D On varmaan ollu aika näky (pisteet kätilöille, ku pyörii siellä päässä jatkuvasti.....).

      Poista
  5. Eka kerta isolla hädällä. Ei kannata lykätä, käy vaan vaikeemmaks. Olin varma että koko jalkaväli oli yhtä isoa vakoa sen jälkeen...

    Nii, eikä kannata ottaa synnärille niitä iiiihania lempparifarkkuja joihin ei oo mahtunu puoleen vuoteen. Ei mahdu synnytyksen jälkeenkään😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. :D Mulle meni omat housut koko raskauden, joten mahtu helposti myös synnytyksen jälkeen, mut lähdin silti kotiin löysimmissä housuissa, koska "vaipat".. :P

      Poista
  6. Toi sf-mitta. Mulla oli molemmissa se tosi pieni ja, no pienet oli lapsetkin, mutta järjettömän stressin aiheen siitä sai aikaiseksi kun itellä se ei tuntunut kasvavan millään :/
    Ja toi kaikki synnytyksen jälkeinen... Esikoisen jälkeen viikon ajan bideen kanssa kusella, ai että oli kivaa, ei kukaan vaan varottanut! Mut sen sanon, et kuopuksesta jälkisupparit oli helvetilliset verrattuna melko tuntuviin samanlaisiin esikoisen kanssa. Välillä musta tuntu et oisin synnyttämässä uudelleen ja kätilö kuskasi mulle vähän väliä pillereitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäki suihkuttelin joku pari viikkoo ja siks en halunnu käydä kylässä muuta ku äitillä. :D

      Mä oon kuullu niin paljon kauhujuttuja noista jälkisupistuksista myöhempien lasten kohdalla, et huh... Oli niin paljon helpompi elää esikoisen aikaan onnellisen tietämättömänä kaikesta. En jännittäny synnytystä tippaakaan missään vaiheessa ja tällä kertaa se mietityttää jo nyt, kun tiiän mitä tapahtuu..

      Poista
    2. Mä kanssa ajattelin ennen Ennin syntymää, että tieto lisää tuskaa :D Toisaalta, vaikka synnytyksissä ei hirveän paljon eroja ollut jäi mulle jotenkin parempi fiilis silti tosta toisesta synnytyksestä. Just sen takia kun suurinpiirtein muistin mitä tulee seuraavaksi ja tunsi jo ittensä synnyttöjänä paremmin. Mä ainakin osasin keskittyä paremmin ite synnytykseen kun ei ajatellut koko ajan "mitä nyt seuraavaksi" :) Ja kunnon pillerit vaan jälkisuppareihin niin kyllä se siitä :D

      Poista
    3. Mä en ehtiny viimekskään ajattelee, et mitä seuraavaks, ku ensin olin ihan ilokaasuissa niin oli hauskaa ja sit ku meni vedet niin sain käydä vessassa ja pitiki jo alkaa ponnistaa. :D Ponnistusvaiheessa nukuin aina ne pienet hetket, kun ei tarvinnu ponnistaa. Valvoin kolmatta yötä niin vähän alko väsymys painamaan kesken kaiken.. :D

      Poista
  7. Meillä kolme lasta ja tuo jälkivuoto (minulla ollut aina noin 4 vko), siis että se kestää niin pitkään tuli myös yllätyksenä. Mutta jälkisupistukset ja niiden koveneminen joka synnytyksen jälkeen tuli vielä suurempana yllätyksenä (niihin on vaikuttanut myös pari keskenmenoa) joten kolmannen lapsen kodalla olikin tavallaan synnytys nro 5 menossa. No kyllä sen kestää, muttei se kyllä mitään miellyttävää ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla vähän sama kun synnytksessä, ettei oo miellyttävää, mut siinä tilanteessa pakko kokea. :)

      Poista
  8. Mulla ei ekan synnytyksen jälkeen ihan vaan muutamaa jälkisupistusta lukuunottamatta ollut mitään kivuliaita ollenkaan.. Ja toisen kohdalla ne vaan laimeni, eli yksikään jälkisupistus ei kyllä mulla ollut kipeä. Särkylääkkeitä siihen huoneen yöpöydälle otin, vain ja ainoastaan koska kätilö ne niin kovasti tyrkytti kun kai kuvitteli että olen jotenkin huutavissa kivuissa :D niitä en ikinä popsinut ja joka kerta kun nuo tuli sisään tsekkailemaan imetysotteita tms niin teki mieli sanoa et painu helvettiin, ei ole eka kerta, joo kiitos mä osaan :D eniten nauratti ehkä että olisivat halunneet opettaa vaipanvaihtoa ja kylvetystä "öö, mä en oo varmaan tainnut esikoista kylvettää tai vaihtaa sen jöötejä kun kerta mielestänne kaipaan kertausta?" <- okei tämä oli ainut kuka ei tiennyt mulla jo olevan aikaisempi lapsi, se sille anteeksi annettakoon :--D
    Muutenkin tokan synnytyksen jälkeen tunsin etten edes kuulu sinne lapsivuodeosastolle(varsinkin kun vauva oli eri osastolla :() ollenkaan vaan kotiin. Mä pikakävelin käytäviä pitkin, söin reippaasti ruokailutilassa ja hyräilin kuin olisin elämäni kunnossa.. Kai se vaikuttaa kun synnytys kesti alle kakstuntia ja oli luomuna, ettei pahasti päässyt väsähtämäänkään? Esikoisestahan mä olin kuollut ja pyysin aina että joku vierailemassa oleva toisi ruoat mulle huoneeseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vitsi, et toivon mulle jotain yhtä helppoa!

      Mä synnytin kans luomuna, mut valvoin kolmatta yötä, joten olin ihan loppu sen touhun jälkeen, vaikka koinkin koko synnytyksen helpoks. Silmissä vaan sumeni koko parin päivän ajan, kun oltiin sairaalassa ja yhtä kertaa lukuun ottamatta hoitajat hoiti Juuson koko sen ajan, koska mua ei vaan uskaltanu siinä kunnossa päästää edes kävelemään vauva sylissä. Ruokakaan ei maistunu, joten mussutin vaan mandariineja hiljaa huoneessa. :D

      Oon kuullu kakkosista niin paljon "mä vaan synnytin eikä tuntunu edes jälkeenpäin missään!" -juttuja, et vähän hirvittää, mikä kauhutarina omasta tulee!

      Poista
  9. Tosi hyvä postaus :D Tosin nousi vähän pelko tosta vessakäynnistä synnytyksen jälkeen ja kun meillä ei täällä edes ole tota käsisuihkua :I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih. No mut kyllä siitä selviää! Ja oon kuullu myös juttua, et jollain ei tunnu missään. :)

      Poista