HURRAA THYROXIN!

"Se on sitä alkuraskauden pahoinvointia, menee yleensä ohi kahdenteentoista viikkoon mennessä." "Alkuraskaudesta saattaa väsyttää, pahin on kohta jo ohi ja pesänrakennusvietti herää." "Eiköhän se viikkoon 20 mennessä oo hävinny. Se on ollu niin runsasta, ettei kyllä koko raskautta kestä." "Pahoinvointi on vieny voimia niin ei oo ihme, jos väsyttää." "Ai se vaivaa edelleen, no nyt ollaan jo loppusuoralla! Ei kestä enää montaa viikkoa." "Loppuraskaudessa sitä saattaa ilmetä vähän väsymystä." Joo, niinpä, näinhän se on.

37. raskausviikko on täyttymässä kovaa vauhtia ja sen verran pitää kyllä sanoa, että täällä se pahoinvointi kummittelee edelleen. Nimimerkki: Enpäs taida avata jääkaappia tänään. Jotain on kuitenkin viime päivien aikana tapahtunut...

Vielä 1,5 viikkoa sitten olo oli paljon pahempi mitä tämä postaus» antaa ymmärtää. Väsytti ja itketti. Saatoin herätä 16 tunnin yöunilta, käydä pikaisesti suihkussa, jatkaa nukkumista aina iltaan asti ja herätä "aamu"palalle kahdeksan aikoihin. Parina kertana oli pakko päästä suihkuun huutoitkemään kilpaa yläkerran laulavan naapurin kanssa. Viikonpäivästä ei ollut tietoa, ajantaju oli ties missä ja sillä hetkellä päässä pyörineet ajatukset tuntuvat nyt hullun puheilta.

Mullahan tutkittiin elokuussa kilpirauhasarvoja raskausviikolla 26, kun pahoinvointi vain jatkui jatkumistaan. Vastaus kuitenkin oli "No oli niissä vähän jotain, mut vajaatoiminnan sijaan ennemminkin liikatoimintaa niin ei sille sit mitään oikein tehdä", mutta kuinka ollakaan muutaman viikon takaisesta kontrollista selvisi se vajaatoiminta. 

Lääkkeeksi sain Thyroxin 25μg, jota olen nyt viikon verran popsinut kaksi tablettia päivässä ja huomenna niitä olisi tarkoitus ottaa neljä/päivä. Väsymystä on toki edelleen ja nukun vieläkin myöhään, mutta eron on kyllä huomannut jo nyt, kun nukkumisen sijaan tekee mieli tehdä ja mennä. Maanantaina käytiin kurkkaamassa ensimmäistä kertaa mun pian kolmen kuukauden ikäistä serkkupoikaa ja kaupassa oli pakko saada auttaa kassalla olevaa mummoa. Tiistaina laitoin vauvan huoneen kuntoon ja eilen käytin varmaan pari tuntia vessan/kylppärin siivoamiseen. Ryhmäläisiltä jo kyselin, että mahdankohan viikon päästä hyppiä seinille, kun annoskoko tuplaantuu. Musta tuntuuu, että A mulkoilee jo nyt tätä pirttihirmun paluuta, mutta mä voisin kyllä huutaa, että hurraa Thyroxin, löysin taas itseni!